Syksy on kekrin aikaa. Kekri on ollut maatalouskulttuurin suurin vuosijuhla, vaihdoskohta, sadonkorjuuaika. Kekriin liitetty runsas syöminen ja juominen lienee alkuperä ’kekkereille’.

Suomessa valmistaudutaan suureen muutokseen, alueuudistukseen. Siihenkin liittyy pitkä ja perusteellinen puurtaminen. Toivon todella, että uudistuksessa onnistutaan niin, että monille kekkereille on aihetta.

Erityisesti kannan uudistuksessa huolta maaseudun naisten, miesten ja lasten kannalta. Maaseudun asukkaat ja yrittäjät joutuvat jo nyt varaamaan puolen päivää käydäkseen vaikkapa lääkärissä tai röntgenissä, puhumattakaan verikokeesta tai esimerkiksi puheterapiasta.

Matkaa mitataan minuuteissa. On sääli, jos pienen vaivan hoitaminen lykkääntyy pitkän matkan takia ja riesasta tulee iso ja hoitona kallis. Mitä lähempänä ja matalammalla kynnyksellä hyvinvointipalvelut tuotetaan, sitä vaikuttavampia ne ovat. Näin toivon.

Ylöjärven keskustanaiset tekivät toisten rohkaisemana aloitteen liikkuvista hammashoitopalveluista. Nyttemmin idea on saanut laajempaakin julkisuutta ja liikkuvia palveluita sovitellaan moneen muuhunkin toimintaan. Siinä voisi olla järkeä.

Kunhan samalla huolehditaan siitä, ettei byrokratia minkään palvelun yhteydessä lisäänny tai mutkistu.

Uudistuksen yhteydessä elämme aikaa, jolloin etäyhteyksien hyödyntämisestä on tullut arkea. Mutta samaan aikaan on valtavasti heitä, joilla ei ole mahdollisuutta, taitoa, rohkeutta tai laitetta hyödyntää sähköisiä asiointikanavia. Olisiko nyt oikea aika opastaa kansalaiset ainakin löytämään omat terveystietonsa sähköisestä arkistosta? Eiköhän valmistauduta antamaan naapurille tai läheiselle aineeton joululahja vierihoidon merkeissä, aloitetaan vaikka kanta-arkistossa!

Syyskuun toisella viikolla vietetään Euroopan kulttuuriympäristöviikkoa. Tänä vuonna teemana on ’Rajaton ja avoin’. Aika osuva tiivistys, sopii tänne maaseudulle!

Kulttuuri on alun alkaen tarkoittanut viljelyä. Vähitellen kulttuuri on saanut laajempaa sisältöä ja nykyään kulttuuri mielletään kaikeksi ihmisen tekemäksi. 

Syyskuun toinen viikko sopii mainiosti kulttuuriympäristöviikon ajankohdaksi: sadonkorjuu on tältä suvelta loppusuoralla ja keräilykulttuuri voimissaan. Puolukoiden kypsymistä odotellessa on kierrettävä sienimetsällä, joten lähipiiri voi varautua madonlakkeihin herkkupöydässä. -Jaa että miksikö on kierrettävä? No siksi, ettei ensiluokkaisia luonnontuotteita voi millään jättää keräämättä, kun on sellaiseen kulttuuriin kasvanut. Ja metsässä samoileminen on suositeltavaa hyötyliikuntaa. 

Kulttuuriympäristöpäivien tarkoituksena on juhlia ainutlaatuista kulttuuriperintöämme, nähdä kulttuuriperintö voimavarana ja hyvinvoinnin lähteenä sekä huomata lähiympäristön arvot. Oma arkiympäristö nähdään arvokkaana kulttuuriympäristönä, jota kannattaa juhlia ja vaalia.

Kulttuuriympäristö muuttuu niin vinhaa vauhtia, että on täysi työ vaalia perinteitä ja kannustaa niiden viljelemiseen. Sukupolvelta toiselle siirtyvät tarinat ja perinteet auttavat vaalimaan paikallista kulttuuriperintöä. 

Kulltturiperintö on parhaimmillaan todellinen hyvinvoinnin lähde. Suomalaisen ruoan teemapäivänä on pysähtyä miettimään maailmanmenoa ruokaturvallisuuden näkökulmasta ja yrittäjän päivänä vahvistui käsitys oman työn ja asenneilmapiirin merkityksestä elämänmenoon.

Vanha tarina tietää, että meissä jokaisessa on onnistuja ja innostuja, epäonnistuja ja vastarannankiiski. Se, mitä ruokit, vahvistuu. 

Ei ole sattumaa, että meille on annettu kaksi korvaa, mutta vain yksi suu. Miten usein pysähdyt miettimään, millaista puheenpartta viljelet? Millainen puhumisen kulttuuri on saanut sijaa? Kyllä ei ole helppo pysyä kannustavana ja innostavana. Oletko joskus pysähtynyt kartoittamaan lähiympäristön arvoja?