Tampereen yliopiston gerontologian professori Anu Siren kuvasi maakuntalehdessä (AL 21.8.22) ikääntymisen vaiheita pidentyvän elinajanodotteen näkökulmasta. Professori nosti yhtenä teemana autolla ajamisen.

Suomessa on käytäntönä, että iäkkäämmät kuskit joutuvat lääkärintodistuksella varmentamaan ajokuntonsa. Tanskalaiset ovat pistäneet hanttiin tälle kalliiksi tulleelle kuviolle ja niin määrävuositarkastuksista on luovuttu. Jutusta ei selvinnyt se, onko niistä luovuttu ihan kokonaan.

Pyöreitä vuosia täyttävä äiti oli ennakoinut kymmenvuotistarkastuksen kutsun, käynyt lääkärissä ja lupa heltisi taas viideksi vuodeksi. Asiakas tosin arveli, että taitaa silloin jo ajella taivaallisimmilla teillä ilman kuoppia ja ajokorttiluokkia. Ajokortilla ja omalla autolla on maaseudun asukkaalle, iästä riippumatta, suuri merkitys arjen ja juhlan sujumiselle.

Voidaanko ajatella, että määrävuosin tapahtuva kontrolli on tehokas myös ennaltaehkäisymielessä? Voihan olla, että kuljettajalla on vahva motivaatio skarpata liikenteessä ja lääkärin vastaanotolla, jos toisessa vaakakupissa on ajokortin menetys. Lääkärintarkastuksen suurpiirteisyydestä riittää vaiheikkaita tarinoita.

Professori puhuu ajokunnosta ja ajoterveydestä melkein samaa tarkoittavina sanoina. Ajoterveys mielletään yleisesti pitkäkestoisempana asiana ja ajokunto lyhyemmän ajan kuvaajana. Aivan terveelläkin ihmisellä saattaa ajokunto mennä tilapäisesti ihan pohjalukemiin esimerkiksi matkapuhelimen kanssa seurustellessa, liikuttuneena, väsyneenä tai päihtyneenä.

Meillä on perinteisesti laajennettu osaamisidentiteettiä suorittamalla autokoulu ja pitkien etäisyyksien maassa yksityisautoilu on tärkeä kulkumuoto. Monissa ammateissa ajokortti on välttämättömyys ja tuo toivottua lisäarvoa. Kokemuksen myötä osaaminen penkin ja ratin välissä karttuu ja vuodenaikojen vaihtelusta saadaan tuntumaa ajettujen kilometrien suhteessa. Muistan, kuinka itse odotin malttamattomana ajokortin saamista. Täytin kahdeksantoista sunnuntaina, ajokortin sain vasta saman viikon torstaiaamuna. Olin ilmoittanut lukion fysiikan ja kemian opettajalle, että myöhästyn valitettavasti aamun tunneilta. Pätevästä syystä. Isä ajoi menomatkan. Ja sitten vaihtui kuski. Ensimmäinen vuosi pidettiin 80-lätkää auton takalasilla.  Voi sitä vuosijuhlapäivää, kun sai ajella niin, kuin muutkin ihmiset!

Näin syksyn tullen hirvieläimet lähtevät liikenteeseen hämärän turvin. Kohtaamistilanteessa testataan molempia, ajokuntoa ja ajoterveyttä: huomaanko varoittavan liikennemerkin ja eläimen ajoissa, toimiiko refleksit, olenko keventänyt kaasujalkaa, keskitynkö ajamiseen?

Jos määrävuosin tehtävistä lääkärintarkastuksista luovuttaisiin Suomessakin, vaihtoehdoksi jää kysäistä tai määritellä samat asiat aina minkä tahansa lääkärikäynnin yhteydessä. Olisiko se parempi? Silloin ajoterveys koskisi kaikkia ensimmäisen ajokortin saamisesta lähtien. Ajoterveydestä ja -kunnosta huolehtiminen on meidän kaikkien kuskien asia. -Repsikalta saattaa saada siihenkin hyviä neuvoja!