Jouluun valmistautuminen alkaa juhannukselta. Kutsun kaikkea siivontouhua juhannuksen jälkeen joulusiivoiksi, jottei kukaan pääsisi sanomaan, että valmistelut jäävät viimetippaan. Tosiasiassa suureen juhlaan valmistautuminen on perinteiden vaalimista, vaikka puunaaminen olisi jäänyt vähemmälle.
Joulukuusi on perinteisesti valittu metsänhoidollisesti otollisimmasta paikasta. Neulasia löytyy vielä juhannuksenakin. Kaikilla kuusen koristeilla on tarina. Muistan lapsuudesta ensimmäisiä jouluja, jolloin kuusessa oli vain muutama aito kynttilä. Niitä poltettiin tarkasti vartioituina pieni hetki kerrallaan. Oli iso muutos, kun meille hankittiin sähkökynttilät. Niiden takia kuusi pystytettiin joka joulu samaan kohtaan, koska pistorasioita oli harvakseltaan.
Aattona hautausmailla kierretään pitkä kynttiläkierros. Tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumiset ja muistellaan edellisiä jouluja. Kahdeksantoista vuotta sitten kävi niinkin, että tarkkasilmäinen kulkija oli kierroksellaan huomannut, että meille tulee vauva. Oikein. Itse olimme saaneet siitä vihiä viikkoa aikaisemmin.
Tuleeko Teille pukki? Itse muistan lapsuudesta pahvinaamarisen pukin. Se koputteli ja tarkkaili meitä monta viikkoa ennen joulua ikkunan takaa. Yritimme veljen kanssa olla nätisti. Kirjoitimme pukille kirjeitä kulman taakse. Sieltä ne sitten hävisivät ja päivännäöllä ihmettelimme jälkiä lumessa.
Hämärän syksyn jälkeen nautin joulukukista. Ja herkuttelen jouluruoilla. On mainio asia, että joku on viritellyt ilmoille uskomuksen, minkä mukaan jouluna voi syödä yölläkin. Hävikin määrää yritän torjua sillä, että lataan herkkuja joulunpyhiksi vähitellen.
Kotikaljaa, kinkkua, kinkunrasvaa, laatikoita ja liharullia. Siinä se on. Meidän perinteinen jouluherkkujen runko. Joulupöydässä kenelläkään ei ole kiire, nautitaan yhdessäolosta ja muistellaan menneitä jouluja. Yhdessä syömiseen tulisi kuulemma kiinnittää huomiota arkenakin.
Monet kerrat Mr Murphy on astunut mukaan aukottomiin joulusuunnitelmiin. Saisimmepa olla terveinä ja hyvävointisina. Siinä olisi meikäläiselle riittävä joululahja.
Kunpa muistaisimme kaikissa hankinnoissa, kukissa, ruoissa, palveluissa, lahjoissa, kiinnittää huomiota hankintojen paikallisuuteen ja kotimaisuuteen. Aina, kun siihen on mahdollisuus.
Kotosalla puuhailemisen jälkeen on päästävä ulos ihailemaan päivän valoisan ajan pitenemistä. Lemmikit nauttivat yhtälailla seurasta ja yhdessäolosta. Yhdessä voisimme lähteä kummastelemaan lähitienoon luonnonoikkua ja jos oikein hyvin kävisi, järven jäälle voisi mennä kelkkailemaan.
Rauhallista, perinteiden siivittämää ja ikimuistoista joulua!