Juhlapuhe Maataloustuottajain kirkkopyhässä 2014

Positiivista energiaa 12.10.2014

En yleensä seuraa uusinta muotia. Lukuun ottamatta puolimittaisia kesähousunlahkeita.

Mutta nyt tuntuu, että olen vihdoin etukenossa mahtavassa muotivirtauksessa. Sanomalehti nimittäin uutisoi etusivulla, että bioenergia on muodikasta. Pääministerikin on siitä innoissaan.

Alkuhuuman jälkeen oletetaan, että kaunis sana pääsee käytännössä näyttämään voimansa ja täyttämään ennakko-odotuksensa. Että maaseudulle ja maakuntiin saadaan biotaloudesta myönteistä pörinää. Me tarvitsemme yrityksiä, työpaikkoja ja kilpailukykyä. Yhteinen toiveemme on löytää työ- ja koulutuspaikka läheltä kotia. Nuorisojengitkin on sananmukaisesti saatava risusavotalle, jos kerran tekee mieli kaataa maahan lähes kaikki, mikä vastaan tulee.

Suomalaiset ovat perinteisesti hyödyntäneet maan ja metsän antimia. On marjastettu, sienestetty, metsästetty ja kalastettu. Kivi on ollut sydämellä kivikaudesta asti.

Talot ovat lämminneet puulla, koulujen järjestäjämuistot vanhemmalla väellä liittyvät usein polttopuunkantoon luokkiin ja opettajien asuntoihin. Karjakeittiön vesipata kuumeni puilla, saunassa on ollut puukiuas, pesuvedet lämmitettiin puilla, samoin riihi. Viljankuivurit lämpenivät puilla, autoissa oli häkäpönttöjä ja höyryjunat ja -laivat varustettiin poltettavilla halkomoteilla.

Terva on ollut meille suomalaisille arvokasta kauppatavaraa. Metsästä saa tuohta.

Luonnonvarojen käyttö on ollut meille arkipäivää..

Sitten opettelimme helppoa elämää. Loisimme öljyn ja halvan sähkön varassa. Kunnes maailmaa muuttui.

Suomalaisesta biotaloudesta tuli maaseudun onneksi päivän suosituin puheenaihe. Suuret puheet eivät suuta halkaise, tekoja on nopeasti tultava samaan tahtiin. Työlliset ratkaisevat, paljonko tällä yhteiskunnalla on maallista hyvää jaettavanaan. Ja jos iltauutisia on uskominen, luottoluokituksen lasku on merkki uudistumisen tarpeesta.

Tässä taloudellisessa tilanteessa todellisille luonnonvara-alan ammattilaisille tulevaisuus näyttää lupaavalta. Kurulaisilla on alan koulutuksesta ja osaamisesta vahvaa näyttöä.

Mutta millä maaseudulla saadaan säilytettyä maataloustuottajien työteliäs suhtautuminen jokapäiväiseen aherrukseen? Miten päivästä toiseen voi kokea työn iloa? Mistä sitä energiaa saa?

Eilisessä sote-seminaarissa Tampereella kannettiin asiantuntijoiden suulla huolta elämänhallintataidoista, yhteisöllisyyteen kannustamisesta ja perheellistämisestä. EU:n alueella Suomessa on suurin ero toivotun ja toteutuneen lapsiluvun erotuksessa. Eli nuoret haaveilevat lapsista, mutta syystä tai toisesta joutuvat tyytymään vähempään. Onko meidän vielä enemmän kiinnitettävä huomiota työelämän ja perheen yhteensovittamiseen? Pitäisikö meikäläisten tapaan kaikissa lapsiperheissä olla vakiovarusteena avulias appiukko?

Energiaa vaatii myös lasten kasvattaminen. Mitenkä sitä osaa ohjata jälkipolven energiaa johonkin myönteiseen tai jopa tarpeelliseen? Esimerkillä on ihmeellinen voima. Ihminen oppii parhaiten mallista. Hyvän ja huonon. Voisimmeko kuvitella, että se riittää?

Vanhemmuuteenkin tarvitaan nopeasti uusiutuvaa bioenergiaa.

Ammattikoulun kotiväenillassa meitä vanhempia kannustettiin antamaan valtavasti huomiota, ruokaa ja rakkautta omille murkuillemme. Meitä rohkaistiin asettamaan rajoja, mm, kännykän käytölle. Työharjoittelujaksolta oli kuulemma taannoin tullut junnu takaisin koululle harjoittelemaan työntekoa, kun työelämään tutustuminen oli luiskahtanut kännykän näpelöimiseksi, reaaliaikaiseksi viestinvaihdoksi. Toisaalta pitää ihailla nuorten nopeaa omaksumiskykyä sähköisessä mediassa. Mutta sehän on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä.

Bioenergia alkaa jokapäiväisestä ruuasta. Sitä tulee höystää läheisillä ihmissuhteilla ja sosiaalisella verkostolla.

Vaikka johtoajatus on, että energiaa on opittava säästämään, rakkautta ja huolenpitoa voi puhtaalla omallatunnolla tuhlata lähimpien iloksi. ’Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi’.

Eiköhän ehkäistä ennalta emotionaalista aliravitsemusta, ainakin kurulaisissa perheissä.

Niin kuin naimattomat miehet tietävät eniten naisten sielunelämästä, taitaa abbedissa tuntea parhaiten meidän ikääntyvien naisten energisyyden ja ajatusmaailman.

Pilke silmäkulmassa, näin toivon, Abbedissa rukoilee Biegelin ja Swildensin kirjassa ’Silmälasit jääkaapissa’.

Etusivu

Ajankohtaista

Blogi

Kalenteri