Metsästä saa tuohta

Kiitos iltapäivän isännälle mielenkiintoisesta katsauksesta ja ystävällisestä kutusta näihin upeisiin tiloihin. Tällaiset toimeliaat Avanttecnon puitteet ja metsäasiat sopivat mielestäni loistavasti yhteen: pitkäjänteisellä, määrätietoisella ja rohkealla työllä on merkitystä. Työllä on merkitystä monella tasolla: työntekijälle, paikkakunnalle ja koko Suomen taloudelle.

Onnea Ristonpäivän kunniaksi kaikkiin pyrkimyksiin myös tästä eteenpäin!

Hyvät naiset ja arvon herrat                  

Olemme tänään koolla virkistämässä muistia metsäasioiden merkeissä. Aihe on varsin ajankohtainen. Tässä porukassa olemme varmaan yksimielisiä siitä, että Suomen tulisi pyrkiä energiaomavaraisuuteen. Viimeviikkojen äkkikäänteet turveverosta ja haketuesta roikkuvat vielä EU:n komission hyväksyntää odottelemassa. Ja niihin todennäköisesti palataan vielä moneen otteeseen. Suomen kilpailukykyä vientimarkkinoilla ei tulisi heikentää millään tasolla kotikutoisilla lisävelvoitteilla.

Päinvastoin. Suomen tieolot haittaavat jo maa- ja metsätalouttakin. Tilanne on niin kuin entisen alokkaan asento: korjaanko vai teenkö kokonaan uuden. Siltojen painorajoitukset pidentävät kuljettavia matkoja ja tien huonon kunnon vuoksi alennetut nopeudet pidentävät matka-aikoja.

En ymmärrä sitäkään, että tässä taloudellisessa tilanteessa suunnitellaan lisää laajoja suojelukohteita. Metsästä täytyy nyt tajuta ottaa hyöty irti ja soista Suomi on nimensäkin saanut. Niitä meillä kyllä riittää sen kummemmin suojelematta.

Metalli- ja metsäteollisuus leimattiin jo auringonlaskun aloiksi, mutta näin vaan käy, että niiden turvin etsitään valoa tulevaisuuden näkymiin. Uusiutumattomien luonnonvarojen korvaamista uusiutuvilla tulee tutkia ja kehittää määrätietoisesti. Ja te, kenellä on mahdollisuus sijoittaa varallisuutta, sijoittakaa se suomalaisiin kohteisiin!

Arvelen, että iltapäivän kolmannella puhujalla on tästä aiheesta vielä painavampaa sanottavaa, joten jään odottamaan asiantuntijan arviota tulevaisuuden metsätaloudesta.

Hyvät ystävät

Lapsena kuulin, kuinka aikuiset huokailivat, että ’ämmät pelkää maailmanloppua ja miehet mettän loppua – eikä kumpikaan lopu’. Meille on jo äidinmaidossa iskostettu, että metsä on tuki ja turva. Että tiukan paikan tullen mennään puunjuurelle, puukaupoilla on rahoitettu milloin mitäkin hankintaa.

Mutta, jos metsästä mielii tukuittain tuohta, sitä täytyy osata hoitaa. Metsänhoitokin on pitkäjänteistä ja määrätietoista puuhaa. Kuulen toreilla puhuttavan, kuinka metsänhoidon rästit kostautuvat varsinkin taimikonhoidossa. Samaan aikaan lainsäädännön tulee ohjata pitkäjänteiseen kehitykseen ja yrittäjyyteen. Myös metsäkoneyrittäjyyteen.

Metsänhoitoon täytyy kasvaa ja kasvattaa. Kukaan ei löydä metsänhoidollista silmää Mammuttimarkkinoilta tai Hulluilta päiviltä. Tästä heitänkin pallon jokaiselle vanhemmalle ja erityisesti isovanhemmalle, jotta valmentaisimme jälkipolvia näkemään metsien luonnon monimuotoisena hoitamisen kohteena ja hyvinvoinnin lähteenä.

Meillä Ala-Toikossa on ihanteellinen tilanne marjastuksen ja sienestyksen suhteen, koska loistavat maastot ovat ihan kävelymatkan päässä. Muistan kerran, kun lasten kanssa lähdimme poimimaan puolukoita korkealle kukkulalle. Ämpärit olivat kohtuulliset, joten tavoitteet olivat helposti saavutettavissa. Varasin pillimehut evääksi, että voitaisiin pitää pieni maisemienihailupaussi, kun into alkaa hiipua.

Mättäät olivat kertakaikkisen marjaisat ja retki sujui yli odotusten. Kotona vaari kyseli pienten marjastajien kuulumisia. Muuten olisi kuulemma mennyt mainiosti, mutta pillimehun ajaksi oli pitänyt ’pirättää’. Tänään koin konkreettisesti metsäintoilun, kun poika lähti risusavotalle sen sijaan, että olisi tullut avuksi arpajaisjärjestelyihin. Tiedän, että metsätyöt ovat loistava tapa nollata korvien väli kiireisen viikon jäljiltä, joten kannustin metsänhoidollisiin tempauksiin täydestä sydämestä.

Myönteisten kokemusten kautta into metsään menemiseen pysyy ja kasvaa. Koulutoimella on osaltaan suuri merkitys suomalaisten lasten suhteessa lähimetsiin. Jos kynnys metsään lähtemiselle saadaan pidettyä matalana, siitä tulee luonnollinen tapa viettää aikaa ja havainnoida metsäluontoa ja vuodenaikojen vaihtelua.

Kotitalousopinnoissa kannustan kotimaisten luonnontuotteiden esille nostamiseen. Oletteko panneet merkille, ettei nykyään enää poimita koulun keittiölle esimerkiksi puolukoita? Terveysvalvontaviranomainen on pistänyt sormensa peliin ja keittiölle hommataan mieluimmin saksalainen esanssiversio.

Luonnonmateriaaliaskartelut ovat tulleet kouluihin käytännön syistä. Tarvikemäärärahoja pienennetään, vaikka oppilasmäärä kasvaa ja kustannuskehitys laukkaa. Opetushallitus on ottanut asiasta kopin, ja kouluttaa opettajia luonnonmateriaalien perusteisiin, perinteisiin ja hyödyntämiseen. –Siihen tosin tarvitaan opettajan innostus. Tarvikkeiden keräily on kausipuuhaa ja käy hyötyliikunnasta. Myös asiallisten säilytystilojen puuttuminen vaatii kekseliäisyyttä.

Käytännössä koululuokan erityisoppilaat asettavat rajaehdot metsäretkille. Impulsiiviset, tarkkaamattomat tai ylivilkkaat oppilaat vaativat aikuisen ohjausta erityistilanteissa, kuten esimerkiksi lähiretkeily. Vaikka metsäluonto tarjoaakin valtaisasti virikkeitä, siellä on myös vaaran paikkoja. Aina ei edes opettajan ajatus ehdi aikaansaavan oppilaan aivoitusten edelle. Jos koulutyö on henkilökunnan puolesta asianmukaisesti resursoitu, luokan ulkopuolella toteutetut oppitunnit ovat todella opettavaiset, laajentavat sanavarastoa ja antavat elämyksiä pitkälle elämään.

Koululaisten yrittäjyyskasvatusta on ollut mukava viritellä itse kerättyjen kasvien tuotteistamisella, mm. jalkakylpyjä kokoamalla tai löylypusseja koivunlehdistä täyttämällä. Täälläkin on kotiin viemisiksi pussukat jalkakylpyjä. Olkaa hyvät, ja ottakaa matkaan ja hyötykäyttöön! Kasvit on tosin kerätty sellaiselta alueelta Parkkuun rantaniityiltä, mitkä eivät täytä luonnonkasvien keruuseen asetettuja vaatimuksia. Vaatimukset ovat kaupalliselle keräämiselle niin tiukat, ettei meidän kylälläkään taida kelvata alueeksi, muuta kuin yksi niemen nokka.

Suomi tarvitsee kipeästi vientituotteita. Puhtaan luonnon brändääminen on meille kunnia-asia. Suomessa luonnonyrttejä on käytetty monipuolisesti yrttilääkinnässä ja lisäravintona. Lääkkeinä on käytetty mietoja rohdoskasveja sekä voimakkaan myrkyllisiä kasveja. Yrttitietoutta levittivät luostarit, joissa oli laajat yrttitarhat ja taito valmistaa lääkkeitä. Maaseudulla pappilat olivat yrttien ja yrttitietouden levittäjiä.

Kansanlääkinnässä on perinteisesti käytetty luonnonkeruuyrttejä hyvinkin määrätietoisesti. Televisiosta tuli muuten pari päivää sitten ohjelmaa jostain kaukaisesta heimosta, jonka jäsenet matkasivat vieläkin pitkiä taipaleita parantajan luo.

Välillä meilläkin ihailtiin purkitettua viisautta, mutta minusta tuntuu, että olemme pitkin harppauksin palaamassa luonnon helmaan hyvinvointia etsimässä.

Lääketiede kehittyy niin, ettei terveitä ihmisiä enää juuri ole. Tähän kysyntään meidän on voitava vastata. Kosmetiikkateollisuus elää ikuisen nuoruuden toivosta. Mitä paremmin osaamme tutkimuksilla osoittaa luonnonkasvien myönteiset vaikutukset terveyteemme ja hyvinvointiin, sitä helpompaa on maaseudun kehittäminen ja asuttuna pitäminen.

Pellervo-lehti uutisoi otsikolla ’Pakurikääpä voi muuttaa rääseikön rahaksi’. Maaseudun tulevaisuus kertoi, että ’Mesiangervo on luonnon oma särkylääke’. Aarre-lehdessä kerrottiin mm., että koivun tuohen valkoisen värin antava koivuhartsin, betuliinin, yhdisteillä voi olla merkitystä syövän hoidossa, bakteerien ja sienitautien torjunnassa ja tulehduslääkkeenä. Muun muassa hi-virusta vastaan on jo kehitetty lupaavia betuliinipohjaisia lääkeaineita. Männyn neulasia tutkitaan tällä hetkellä kuumeisesti lääketieteen läpimurroksi.

Tätä listaa voisin jo tällä kokemuksella jatkaa vaikka iltaan asti.

Suomen metsissä muhii siis todellinen hyvinvointipommi ja bisneksen mahdollisuus metsäteollisuuden rinnalla.

Metsäluonnon tutkimus on niin ikään pitkäjänteistä työtä. Toivon, että tutkimustyö rahoitetaan pääosin yhteiskunnan varoin, jotta puolueettomuus säilyy ja että tutkijoille taataan työrauha. Tällä hetkellä esimerkiksi puuvillan viljelypinta-alat pienenevät ja hinnan arvellaan kohoavan tuntuvasti. Meidän tulisi kiireesti jalostaa yhtä mainio kuitu tilalle – kysyntää ainakin luulisi riittävän.

Hyvät ystävät

Kuka meitä kouluttaisi ja tsemppaisi ulkomaan markkinoille? Pienissä yrityksissä on kädet täynnä työtä ja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen korkea kynnys. Tämän kynnyksen madaltaminen saattaisi olla auttamassa työttömyyden torjunnassa täällä Ylöjärvelläkin.

Kenellä olisi taito tuotteistaa suomalaisen luonnon mahdollisuudet? Minkälainen kieliohjelma tarvittaisiin peruskouluihin, jotta kielitaito olisi edistämässä vientimarkkinoilla?

Entä minkälaiset ehdot laatisimme sukupolvenvaihdoksiin, jotta suomalainen metsätalous nähtäisiin kannattavana liiketoimintana? Kuntaliitoksen myötä meistä kurulaisistakin tuli kaupunkilaismetsänomistajia, kenen huolena on pitää meidän metsäosaamistamme silmällä? Kuka muistaisi kannustaa naisia metsänomistajina ottamaan selvää oman palstan tilasta ja kehitysnäkymistä?

Entäs matkailu elinkeinona? Suomeen tullaan etsimään hiljaisuutta ja rauhaa. Tai moottoriurheilun riemua vaihtelevassa maastossa. Metsäluonto on tuotteistettava myös matkailun edistämiseksi. Ruuduntuijottelusukupolvelle voisimme tarjota vaikka silmienlepuutteluviikkoja pirkanmaalaisessa rantamaisemassa.

Toivon, että me jokainen säilytämme innostuksen metsäasioihin, vaikkapa siksi, koska metsästä saa tuohta!