Ystävyys on arjen pieniä tekoja

Ystävyys on arjen pieniä tekoja

Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia. Etelä-Euroopassa arvellaan, että linnut valitsevat parin juuri Valentinuksen päivänä.

Kun Valentinuksen perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin parisataa vuotta sitten, siitä kasvoi nopeasti suuri kaupallinen kansanjuhla. Samoihin aikoihin päivän vietto oli jo unohtunut monin paikoin Euroopassa.

Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä.

Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Kalentereissa ystävänpäivä on ollut virallisesti vuodesta 1996, mutta se merkittiin erehdyksessä kalenteriin ilman virallista päätöstä jo vuosina 1990 ja 1991. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. Suomessa sen huomasi ensimmäisenä Tampereen Sydänyhdistys, joka keksi 1980-luvun alussa yhdistää ”punaisten sydänten juhlan” markkinointikampanjaansa. Seuraavaksi aiheesta kiinnostui Suomen punainen risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit. Kaupallistumisen merkkejä on nähtävissä täälläkin.

Ihan kuin isän ja äidin, ystävänpäivääkin tulisi juhlistaa joka päivä. Arjen pienillä teoilla.

Viime aikojen uutisoinnissa on välittynyt ohikatsomisen viesti. Lakien säätäjät ja päätösten tekijät taitavat ajoittain olla kohtuullisen kaukana tavallisten ihmisten arjesta. Lain tulkinta viimeistelee kohtuuttomat järjestelyt ja vaatii sopeutumista käytännön tasolla. Kaupungeissa lisääntyy syrjäytyneiden ja yksinäisten osuus, vaikka väkeä on paljon ja tapahtumia ähkyksi asti. Onko yhteisöllisyys pienten paikakuntien vahvuus? Vai onko niin, että yksilön kokema ohikatsomisen kulttuuri syrjäyttää ja vie luontaisen toimintakyvyn asuinpaikasta riippumatta?

Ystävän päivää voitaisiin viettää myös hyvien tapojen päivänä. Tuntui mukavalta, kun seurueen mieshenkilö kiiruhti edelle avatakseen meille naisille ulko-oven. Pieni ele, mutta osoitus hyvästä tilannetajusta. Tasa-arvon aikakaudella mietin usein etikettisääntöjen yhteyttä tasa-arvokysymyksiin. Tulisiko yhtälailla naisen auttaa seuralaistaan päällystakin pukemisessa – kumpi aloittaa?

Kenen vastuulle jää hyvien käytöstapojen opettaminen? Luotetaanko siihen, että lapset oppivat mallista? Millaisen mallin Sinä haluaisit antaa jälkipolville? Onko vanhemmasta polvesta huolehtiminen teidän perheessä jokapäiväistä rutiinia? Kunnioitetaanko Suomessa ikäihmisiä? Onko meillä asenneilmapiiri otollinen ystävällisiin arjen pieniin tekoihin? Joka ikinen päivä.

Ernest Hemingway kiteytti pilke silmäkulmassa hyvät tavat ja ystävänpäivän: Herrasmies on mies, joka suojelee naista kaikelta – paitsi tältä herrasmieheltä.

Etusivu

Ajankohtaista

Blogi

Kalenteri