Lueskelin europarlamentaarikko Jäätteenmäen nettisivuja, kun tiesin heidän äänestäneen pakollisista ruoan alkuperämerkinnöistä. Ääniä oli annettu 422 puolesta, 159 vastaan ja 68 tyhjää.

Parlamentti on vaatinut komissiota esittämään nykyistä kattavampia alkuperämerkintöjä. Keskustelu kiihtyi muutaman vuoden takaisen hevosenlihaskandaalin jälkeen, kun hevosenlihaa löytyi tuotteista, joissa sitä ei pitänyt olla. Nyt painopiste oli lihajalosteiden lisäksi maitotuotteissa.

Pakolliset alkuperämerkinnät voisivat olla selkeämpiä kuin monenkirjavat vapaaehtoiset merkinnät. Ruoantuotantoketjujen avoimuus lisääntyisi. Lisäksi ihmiset voisivat arvioida ruoantuotannon ympäristövaikutuksia nykyistä paremmin ja halutessaan valita lähellä tuotettua ruokaa.

Alkuperämerkintöjä laadittaessa tulee luonnollisesti ottaa huomioon niiden kustannustehokkuus ja toteuttamiskelpoisuus. Ne eivät saa rasittaa elintarvikeketjua tarpeettomasti. Merkinnät olisivat kilpailuetu asiansa hyvin hoitaville tuottajille ja yrityksille.

Komissio on suhtautunut pakollisiin merkintöihin pidättyvästi, eikä ole halukas esittämään uusia säädösehdotuksia. Miksi ihmeessä? Olikohan komissiolla jokin syy olla innostumatta alkuperämerkinnöistä? Tiedätkö, mikä on oman edustajasi kanta tähän asiaan?

Meillä Suomessa ruoan kilpailuttamisprosesseissa ratkaisee yleensä hinta. Olipa ape tuotettu tai työstetty millaisissa olosuhteissa tahansa. Arvelen, että alkuperätiedot auttaisivat säilyttämään suoraan ja välillisesti muutaman työpaikan Suomessa, Pirkanmaalla, Ylöjärvellä – ja Kurussa.

Vaatimalla tuontiruoalta samaa, mitä kotimaiselta vaaditaan ja suosimalla paikallisia palveluita ja tuotteita voi työllisyystilannetta tönäistä piirun verran paremmaksi. Tarvitsemme kilpailuttamis- ja markkinointiosaamista.

Miten Kurun työllisyystilanne ja palveluiden taso saataisiin säilytettyä vähintään nykyisellä tasolla? Mitä Sinä olisit valmis tekemään elinvoimaisuuden turvaamiseksi? Tai pitäisikö kysyä niin, että miten me voisimme muuttaa käyttäytymistämme niin, että suosisimme ja markkinoisimme kurulaisia ja ylöjärveläisiä tuotteita ja palveluita? Miten turvaisimme koulutuksen ja osaamisen tason alalla kuin alalla?

Kaikilla päätöksenteon tasoilla pöytäkirjoja kannattaa seurata, jotta tietää, miten oma edustaja käyttäytyy vaikkapa juuri äänestystilanteessa. Edustajaa kannattaa myös pitää ajan tasalla arjen käänteistä.

Tässä keskittämisen kummassa vimmassa päätösvalta ja avoimuus luiskahtaa herkästi silmänkantamattomiin. Onko meillä siihen varaa?