Siltarumpuja ja kusitolppia

Siltarumpuja ja kusitolppia

Yle uutisoi VATT:n, Turun yliopiston ja Aalto-yliopiston tuoreesta tutkimuksesta, missä pääteltiin, että köyhemmät asuinalueet ovat aliedustettuina kunnanvaltuustossa. Syyksi nähtiin äänestysinto ja seurauksena alueen taantuminen kehityksen vauhdissa. Mielenkiintoista.

Ehdokasasettelu on tärkeää. Vaaleissa äänestetään ehdokasta, joka tunnetaan tai ei äänestetä, koska tunnetaan. Ehdokkaita tulisi olla kattavasti kaikilta alueilta ja aloilta, erilaisista elämäntilanteista, eri-ikäisiä, sekä miehiä että naisia. Liian usein äänen saa nukkuvien puolue. Jos laitat itsesi likoon ja lupaudut ehdokkaaksi, sinua todennäköisesti kiinnostavat ajankohtaisten yhteisten asioiden hoitaminen. Oman asuinpaikan, ammatin, työn, elämäntilanteen ja harrastusten myötä edustaja tietää arjesta ja arjen pyörityksestä. Tulee tuntumaa mittasuhteista, ongelmista ja ilon aiheista. Asioilla, niin kuin kolikoilla, on kaksi puolta ja reunat. Vuorovaikutustaidot ja verkostoituminen auttavat useimmiten asioiden puntaroinnissa.

Kuntavaaleissa kampanjointi on maltillista kustannustenkin puolesta. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Jos kampanjointi paisuu kustannuksiltaan tavallisen ihmisen tavoittamattomiin, ehdokkaita löytyy harvakseltaan. Tiedän tarinoita, missä vaalikampanjaa on rahoitettu lainalla - ilman minkäänlaisia takuita läpimenosta. Eduskunta- ja eurovaaleissa kampanjoiden hinnat nousevat vaali vaalilta. Se karsii jo ehdokasehdokkaita. Enää ei riitä, että on 'hyvä' ehdokas, tarvitaan paksu lompsa. Eduskuntavaaleissa on vielä kuntavaaleihin se ero, ettei viivan alle jääneille varaedustajille lankea edes sairausloman tai perhevapaiden sijaisuuksia. Kuntavaalien jälkeen tarvitaan sentään varsinaisia ja varaedustajia lautakuntiin ja neuvostoihin.

Saan usein yhteydenottoja meneillään olevista ja jo päätetyistä asioista. Olen todella mielissäni kaikesta palautteesta, sillä se viestii kuntalaisten kiinnostuksesta ja kannustaa luottamustehtävissä. Kun yrittää parhaansa, kusitolppa pysyy suhteellisen kuivana, vaikkei hajuton olisikaan. Mielensäpahoittajaa lainatakseni tiedän, että kyllä ei ole helppo miellyttää jokaista.

Pelkkä edustaja ei takaa alueen tai toimialan menestystä. Moni paikallisesti iso päätös lähtee maastoon Arkadianmäeltä tai peräti EU:sta, joten heidänkin tekemisiään tulee päivystää ja edustajia saa evästää tasaiseen tahtiin. Edustajan on tehtävä kotiläksynsä ja oltava läsnä ja äänessä silloin, kun sen aika on. Valmisteluvaihe on äärimmäisen tärkeä. Kunnallinen päätöksenteko on karu, sillä virkamies tuo pöytään yhden vaihtoehdottoman esityksen ilman minkäänlaista päätöksen vaikutuksen arviota. Silloin luottamushenkilön on aika pyytää tarkennuksia, kysyä, kyseenalaistaa, olla aloitteellinen ja perustella oma näkemyksensä niin, että toisten on helppo punnita oma kantansa esillä olevaan asiaan. Mieluiten jo ennen kyseistä kokousta. Jos kokouksessa saa ehdotukselleen kannatusta, päädytään äänestämään ja enemmistön tahto jää voimaan. Sen päätöksen varassa eletään.

Käsite siltarumpupolitiikasta, oman elinpiirin suosimisesta, tupsahtaa vieläkin puheenaiheeksi. Jos jonkin alueen edustajat viestivät siltarummun menneen rikki, sen korjaus parantaa koko kaupungin kilpailukykyä. Paikalle ilmestyneen painorajoituksen voi purkaa ja liikenne pääsee jatkamaan suoraan ilman pitkiä ja hitaita kiertoteitä. Selittyykö jonkin alueen asioiden sujuminen sillä, että edustajat tuntevat päätöksenteon rytmin ja yhteydenoton kynnys virkamiehiin ja luottamushenkilöihin on matala. Milloin jonkin alan asiantuntijasta tulee oman edun tavoittelija?

Parhaimmillaan paikallispolitiikkakin on mielekästä joukkuepeliä, yhteen hiileen puhaltamista, yhteisen edun valvontaa ja luottamuksellista tekemisen meininkiä. Ohikatsominen ja epäkohtien korjaamatta jättäminen on kaikkein kalleinta.

Etusivu

Ajankohtaista

Blogi

Kalenteri