Julkaisut
Arviointeja

Opettajan työn vaikein vaihe on lukuvuosiarviointi. Koko kouluvuosi tulisi nopeasti laittaa seitsemän vaihtoehdon pakettiin. Arvioinnin tulisi olla totuudenmukaista ja kannustavaa. Oppilaantuntemus korostuu, kun on yritetty etsiä kullekin sopivimpia oppimisen tapoja.

Tiedämme, että varsinkin päättöarviointien tulisi olla koko maassa keskenään vertailukelpoisia, mutta miten siihen päästään? Koulut, luokat, käytetyt materiaalit eikä vähiten opettajat ja oppilaat ovat niin erilaiset, että keskinäinen vertailtavuus on aika mahdotonta. Pääasia on, että kukin, oppilas ja opettaja, on yrittänyt parhaansa. Oikein paljon enempää ei voida vaatia.

Arvioinnilla on käytännössä iso merkitys ihmisen itsetunnolle ja itsetuntemukselle. Jatko-opintopaikka saattaa avautua osuvalla numerosarjalla ja itsetunto nousta rohkaisevista sanoista. Kannustaminen kannattaa aina.

Toinen toistemme tuntemisella on merkitys myös aikuisten elämässä. Kunkin vahvuudet tulisi saada esille yhteisissä tekemisissä perheessä, yrityksissä ja yhdistyksissä. Vaatimattomuuden nimissä saattaa jokin lahjakkuus jäädä vähälle huomiolle, koska meille on pienestä asti opetettu, että ’vaatimattomuus kaunistaa’.

Vuorovaikutus on kuulemma yrityksen kalleinta pääomaa. Ei ole yhdentekevää, miten annat palautetta, arvioit ja kannustat!

Edellinen valtuustokausikin alkaa olla pulkassa. Tässä vaiheessa on paras, että kukin tyytyy arvioimaan ainakin omaa käyttäytymistään, ahkeruutta, sitoutuneisuutta ja arjen pyörittämisen yhteensovittamista. Olenko yrittänyt parhaani?

Kotikaupungissani on työstetty hyväksyttäväksi yhdenvertaisuussuunnitelma. Suunnitelmaa lukiessa tuli mieleen arvioida, miten itse tunnen olevani yhdenvertainen ikäni, taustani, sukupuoleni tai esimerkiksi asuinpaikan suhteen muiden kuntalaisten tai kansalaisten kanssa.

Ensimmäisinä etuoikeuksinani tulivat mieleeni raitis ilma, puhdas pohjavesi ja rauhallinen asuinympäristö. Yhdenvertaisuuteen on pitkä matka – tavoiteltavaa riittää.

Julkisuuden henkilöitä arvioidaan niin ikään jatkuvasti. Meikäläiset ovat median välittämän tiedon varassa, mutta varmaan jokaiselle on ehtinyt tulla omanlainen arvio tutuista kasvoista, kuten valtioiden päämiehistä tai jääkiekkojoukkueiden valmentajista.

Miten mediakriittisyyttä voisi harjoitella? Uskotko painettuun sanaan? Tulkitsetko otsikon perusteella jutun sisällön? Oletko koskaan seurannut mitä uutisoidaan ja miten uutisoidaan? Miten kuva valitaan jutun yhteyteen?

Miten tällä hetkellä arvioisit omaa osallistumistasi tulevan kesän tilaisuuksiin? Toivottavasti löydät valtavasta tarjonnasta itselle ja ystävillesi kiinnostavia tapahtumia ja tarjoat taitojasi yhteisten rientojen onnistumiseksi. Hyvät ideat kannattaa heittää ilmoille jo tänään, anna palautetta, kannusta ja kiitä!

Onko ope oikeassa?

Tunsin piston sydämessäni, kun Jussi70 oli jääväämässä opettajat kuntavaaleissa (AL14.3.17).
Jussi ei halua, että opettaja manipuloi minkäänlaista puoluekantaa lapsille. En minäkään!

Olen nyt viidettä kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Takana on neljä kautta kunnan- ja kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Parikymmenen vuoden opettajauran aikana en ole kertaakaan tuntenut akitoivani alkiolaisia aatteitani Tulevaisuuden Toivoihin. Päinvastoin: valtuutetulla saattaa olla herkemmät korvat ajankohtaisiin asioihin, paikallistuntemusta ja avarampi tapa jäsentää ilmiöitä.

Olin erityisen mielissäni, kun kouluihin perustettiin oppilaskunnat. Nyt uuden opetusssuunnitelman myötä alkoi alakoulussa vielä yhteiskuntaoppikin. Olen itse sekä oppilaskuntaa ohjaava että yhteiskuntaoppia opettava ope. Suuri onnistumisen hetki on ollut mm. silloin, kun oppilaskunnan huomaama epäkohta koulun arjesta on kirjattu, sen helpottamiseksi on keksitty idea, tehty siitä aloite ja saatu toteutettua käytännön parannus saman lukuvuoden aikana. Luulen näiden myönteisten kokemusten kannustavan tätä ikäluokkaa aikuisena osallistumaan yhteisten asioiden hoitamiseen.

Koulun ja pappilan seinät on lasia. Opettajat ovat työnsä puolesta oppineet puolueettomaan asiain esittelyyn ja moraali on korkealla. Sen sijaan oppilailla on kotoa tuomisinaan hyvin vahvat mielipiteet asiasta, kuin asiasta. Niiden avaamia keskusteluita on mielenkiintoista seurata!

Pallon heittäisin opetushallitukselle, mikä on luopunut opetusmateriaalien tarkastamisesta. Olisiko syytä palata vanhaan käytäntöön, missä opetushallitus hyväksyy myynnissä olevan materiaalin?

Minna Sarvijärvi
KM, luokanopettaja ja emäntä
Keskustan kuntavaaliehdokas Ylöjärvellä

Julkaisut

Ota yhteyttä

-- -->