Esitelty suunnitelma etäpäivätoiminnasta on havainnollinen esimerkki siitä, että näennäinen kustannusten säästö koituu kasvavaksi kuluksi toisaalla.

Keskustelun kuluessa on käynyt selväksi, että nämä ikäihmiset, jotka asuvat kotonaan sukulaisten ja naapureiden avun turvin, ovat kokeneet jääneensä oman onnensa nojaan ja ypöyksin.

Toivon, että tämän omatoimisen ryhmän päivätoimintakysyntään löydetään myös kohtuullinen toimintamalli.

Aikaisemmat puheenvuorot ovat ansiokkaasti nostaneet esiin epäkohtia, mm. liian tiukkoja kriteerejä. Miten nämä on linjattu muilla hyvinvointialueilla?

Samoin kun mm. Siren ja Pylsy, olen samaan mieltä, että kyläyhdistysten toteuttama toiminta saadaan kuulostamaan yllättävän helpolta. Miten kyläyhdistys korvaa sitoutumisen näille kyläläisille – ruvetaanko kyläyhdistyksissä työnantajiksi? Millaiset vakuutukset tarvitaan, miten kuljetuksia junaillaan?

Esiin nostetusta kustannusten sisällöstä olen minäkin kiinnostunut.

Olen ehdottomasti kasvokkaisten päivätoimintamuotojen kehittämisen linjalla.

Ja mitä tulee näiden kuntosalien hyödyntämisestä: voidaanko kuntosalia vuokrata muille ryhmille silloin, kun Pirha ei sitä itse tarvitse? Lähitoriverkostoa ei ole vara harventaa nykyisestä, huoli on siitäkin, niin kuin aikaisemmillakin puhujilla.

Pyytäisin näyttämään uudestaan vielä sen kartan, missä näkyy päivätoiminnan palveluverkko. Pyydän siksi, että meillä tulisi olla peruspalveluita saatavilla lähipalveluna koko Pirkanmaan alueella. Päivätoiminnan toimintapisteitä on löydyttävä kattavammin.

Ja Tuukka Salkoahon kommentti Aamulehdessä on rohkaiseva: päätös etäpäivätoiminnasta on vielä mahdollista perua, jos valtuutetut sitä vaativat. Esitän jo tässä vaiheessa, että vaadimme perumista.