Olen Minna Sarvijärvi, kahden pienen koululaisen äiti Kurusta. Koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja ja maatilan emo. Olen harrastanut yhteisiä asioita kouluajoista lähtien ja Jouniinkin tutustuin keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtumissa. Ajatella, miten maailma heittelee! Ja vielä puolisotkin samalta luokalta. Lisäksi harrastan mm. musiikkia, käsitöitä ja hyötyliikuntaa. Kurulaisiin olen tutustunut jo toistakymmentä vuotta ja viihdyn erinomaisesti aktiivisessa Parkkuun kylässä. Yöllä on oikeasti hiljaista ja pimeää, kunnon vastapainoa lapsiperheen päivän aherrukselle.

Vanhemmuus on tänä päivänä päässyt julkisuuteen sen vaativuuden vuoksi: lasten kasvatus on maailman toiseksi vaikein asia ja vaikeinta ei ole vielä keksitty, jos edesmenneen Reinikaisen juttuihin on luottaminen. Minuuttiaikatauluihin sortuville isille ja äideille tekisi hyvää unohtaa koko kello. Lapsilla ja kellolla on muutakin yhteistä: kumpaakaan ei pidä herkeämättä vetää, vaan niiden tulee antaa myös käydä.

Ihminen oppii mallista. Vanhemmat antavat tiedostettuja ja tiedostamattomia käyttäytymisen malleja jälkipolvilleen myös silloin, kun ovat tekemättä mitään. Käyttäytymisen ja toimintojen lisäksi myös asenteet ja kielenkäyttö on opittu suoraan mallista. Millainen on Sinun moraalisi vanhempana? Entä pidätkö lupauksesi? Muistathan antaa myönteistä ja kannustavaa palautetta?

Kauppareissut lasten kanssa ovat kaiken A ja O. Kärryn kanssa kierrellessä valinnat vaikuttavat kauas. Vaikka sillä hetkellä saattaa tuntua, että sama tuo, millaisen karkkipussin valitsen, on tullut tehtyä politiikka ja kansainvälistä kauppaa. Miten opetan lapsia valitsemaan mm. tuoretuotteet, maito- ja lihavalmisteet, juomat, pakasteet ja paperit makeisten lisäksi?

Puhumattakaan hintavammista hankinnoista, joista riittää iloa moniksi vuosiksi, esimerkiksi vaatteet, huonekalut, rakennusmateriaalit ja lämmitysjärjestelmät. Pohjalaisena seuraan paikallisten huonekaluvalmistajien kilpailua tuontitavaran kanssa ja ilokseni olen huomannut, että tuotekehittely auttaa pysymään pinnalla.

Alkuperämerkintää joutuu joskus haeskelemaan silmälasien kanssa, mutta lipputunnukset näkyvät ilmankin. Kurulaisena marjastajana ällistyin, kun puolukkahillokin on kiikutettu ulkomailta. Ai niin, suurin osa marjoistahan on uutisen mukaan jätetty metsään! Ettei vain olisi jäänyt marjainpoimimisen malli antamatta pienille ihmisen aluille.

Makaamaan ei sopisi jäädä. Tuotekehittelyä on parannettava ja maanviljelijänkin tehostettava toimintoja, investoitava tulevaisuuteen ja jaksettava uskoa ja yrittää.

Mutta me olemme vain ihmisiä. Jaksamisella on rajansa. Lumiauraan vaihdetaan kuluneen tilalle uusi ja entistä kovempi terä, mutta ihmisen varaosapalvelu toimii toisin lainalaisuuksin. Useimmat asiat ovat yhteensattumien summia, mustavalkoisia ovat vain valokuvat.

Työssäni pienellä koululla huomaan lasten nauttivan turvallisesta kasvuympäristöstä niin kotona kuin opinahjossaan. Luottamuksen saaminen pieneltä koululaiselta on suuri kunnia opettajallekin. Samassa veneessä keikutaan – eikä meistä kukaan ole täydellinen.

Isovanhemmuus on uusiutuvaa luonnonvaraa, jota ilman ei meidänkään perheessä tultaisi toimeen. Yhteiset hetket lastenlasten ja isovanhempien kesken ovat opettavaisia molemmille. Vanheneminen on taidetta ja nämä lapsukaiset ovat tulevaisuuden päättäjiä, jotka yrittävät saada ikäihmiset hoidetuiksi ja huolletuiksi. Toivon, että nämä vanhenemista läheltä seuranneet osaavat arvostaa ikääntyviä ihmisiä ihan aidosti elollisina olentoina ja suunnitella heille arvoisensa tulevaisuus.

Jatkuva säästäminen tulee nimittäin kalliiksi. Sen tähden maaseudulle olisi taattava elämisen, yrittämisen ja kehittämisen edellytykset ja ilmapiiri. Pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen kehittäminen olisi ihanteellinen tilanne näillä kulmakunnilla, jossa periaatteessa on kaikki selviytymisen mahdollisuudet.