Joulusiivous alkoi tänä vuonna varsin apeissa tunnelmissa, kun vanhat kunnon puhelinlaitteet oli siivottava pöydiltä hyödyttöminä pölyä keräämästä. Samalla katkesi kiinteä laajakaistayhteys. Paikallisen puhelinosakeyhtiön osake jäi sentään muistoksi siltä ajalta, jolloin kaikille halukkaille vedettiin linjat.

Sähköyhtiö on uusimassa meille päin suuntautuvaa verkkoaan maakaapelilla, jolloin sähköpylväät jäävät historiaan. Puhelinyhtiö on ollut niissä vuokralla ja vuokrasopimus irtisanottiin. Kaikki kävi melkoisella vauhdilla, muutamassa marraskuisessa viikossa. Huolimatta mm. Vauhtia verkkoon –hankkeen linjauksista hallitusohjelmassa.

Paikallisen puhelinyhtiön myyntijohtaja perusteli laajakaistapalvelun irtisanomista huikealla hinnalla uudelle kiinteälle yhteydelle. Oma lisämauste tulee siitä, että Ely:n hallinnoiman tien varrelle kaivaminen on luvanvaraista. Lupa alle 100m:n matkalle rakentamiselle maksaa puhelinyhtiön myyntijohtajan antaman kustannuslaskelman mukaan 410€ ja pidemmälle matkalle 1300€. Tämä maksu menee kaikilta kaivantoon piuhaansa laittavilta ja kunkin on haettava lupa erikseen. Tällä hetkellä tämä kuvaamani maakaapelointiprojekti on muuten sananmukaisesti jäissä, kun Ely:ltä odotellaan vielä lupaa maantien alitukseen. Ely:n ehtojen tiukentuessa vuodenvaihteessa rakentamisen arvioidaan vähenevän entisestään.

Sähköyhtiönkin asenne tässä askarruttaa. Että on varaa kaivaa mieluummin yksin, kuin kaverin kanssa.

Asiakkaan ja naapureiden kiinnostusta kiinteän yhteyden kustannusten jakoon ei missään vaiheessa kartoitettu eikä vaihtoehtoja tarjottu. Onko nyt vain lujasti luotettava langattomiin yhteyksiin? Entä voidaanko ajatella, että jossain vaiheessa yksi ja sama kaapeli käy niin sähkön kuin tiedonkin siirtoon? Vai valokuituosuuskuntako tässä on perustettava?

Kataisen hallitusohjelman mukaan ’hallituskaudella edistetään huippunopean laajakaistan tarjontaa ja käyttöä, jotta Suomi nousee Euroopan johtavaksi laajakaistamaaksi’. Alkuvuodesta 2013 on ministeri Kiurun perustama työryhmä ollut tarjoamassa vapaa-ajanasunnoillekin vastaavia palveluita ja osuvasti esittänyt laajakaistarakentamisen hallinnollisia menettelyjä kevennettäviksi. Mutta todellisuus on kauniita sanoja karumpaa.

Liikenne- ja viestintäministeriön ylevänä tavoitteena on, että kaikille vakiasutuksille ja maaseudun yrittäjille saadaan 100 megabitin laajakaistayhteydet vuoden 2015 loppuun mennessä. Valtion, kuntien ja EU:n varoja on luvattu käyttää haja-asutusalueiden nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamiseen noin130 miljoonaa euroa vuosina 2010-2015. Vuonna 2008 asetettuun tavoitteeseen ei ole ihan päästy, näillä näkymillä jäädään hieman alle puoleen. Mitä tästä tulisi päätellä?

Kiinteä yhteys mainitaan ylivertaiseksi ja toimintavarmaksi. Langattomilla verkoilla saadaan hoidettua aivan peruspalvelut, kuten sähköposti ja pankkipalvelut. Liikkuvien langattomien yhteyksien heikkoudeksi nähdään mm. se, että ne eivät riitä tulevaisuuden tiedonsiirtoon. Tällä hetkellä tiedonsiirron määrä mobiiliverkoissa kasvaa merkittävästi, joten ne ovat jo nyt tukkoiset ja huonommiksi muuttuvat.

Euroopan komissiokin julkaisi syyskuussa oppaan laajakaistainvestoinneista ja joulun alla TEM:n selvitysmies Perttu Vartiainen vielä perää mm. selvitystä Laajakaista kaikille -hankkeesta, ettei resursseja hukattaisi. Aihe on siis varsin ajankohtainen.

Ylöjärven kaupunginvaltuusto saa pian siunattavakseen kaupungin valmiussuunnitelman. Lujasti siinäkin luotetaan langattomiin yhteyksiin, sillä kaupungin kriisinaikaisen toiminnan ylläpitämiseen ei ole kirjattu ainuttakaan kiinteän yhteyden puhelinnumeroa.

Kiinteiden, tai ainakin toimivien, yhteyksien puolesta

Minna Sarvijärvi
Kansanedustajaehdokas (kesk.)
Ylöjärvi