Pohdiskeleva kooste erityispedagogiikan opintojen alkaessa
Voi hyvä tavaton!
Paluu arkeen
Tutustuin ohjeissa annettuun aineistoon niin, että Tuula Tammisen luento jäi viimeiseksi. Olin positiivisesti yllättynyt käytännönläheisestä otteesta jokaisen tutkijan kohdalla. Mutta Tamminen yllätti täysin: hänen mukaansa hyvät tavat auttavat vuorovaikutustilanteissa ja ihmissuhteissa. Olipa ihana kuulla se jonkun toisenkin suusta. Sitähän olen omassa luokanopettajan työssänikin yrittänyt tavoitteellisesti ja järjestelmällisesti noudattaa jo lähes kaksikymmentä vuotta.
Kun lapsi tulee kouluun 6-7–vuotiaana, hänellä on jonkinlainen käsitys mm. oikeasta ja väärästä. Kotona on harjoiteltu perustaitoja ja samalla, joskus tiedostamattakin, toisten ihmisten huomioimista. Ei ole itsestäänselvyys, että koululainen osaa kuunnella, kun toinen puhuu, puhua niin että toinen saa selvän, kiittää saamastaan tai odottaa omaa vuoroaan.
Tammisen osiossa kiinnitettiin osuvasti erityishuomiota myös ihmissuhteiden ja toimintojen pysyvyyteen. Opettajien lomautukset osuvat juuri tähän saumaan. Kevättalvi kärvisteltiin lomautellen. Kuka milloinkin oli milloin missäkin. Fiksut pärjäävät ja luovivat, mutta ne jotka eniten tarvitsisivat läsnäoloa ja pysyvyyttä, horjuivat hyvinvointinsa äärirajoilla. Jos samaan saumaan osui vielä mummun kuolema ja liian lyhyet housunlahkeet, mistä pullamössöt pääsivät herjailemaan, oli pakka lopullisesti sekaisin ja toipuminen vei koko loppukevään.
Eli pohjatyö on tehty lapsen astuessa oppivelvollisuuden piiriin. Siihen ehkä kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.
Vaikeuksien ryppäitä
Kehityspsykologian professori Timo Ahonen oli puheissaan mieheksi yllättävän käytännönläheinen ja pehmeä. Oppimisvaikeuksien laaja kirjo seuraa ihmisen ikääntyessä joka vaiheessa, vaikkakin ilmenemismuoto muuttuu iän karttuessa. Näinhän se on, mutta ottaako yhteiskunta sen huomioon? Onko siihen työpaikan esimiehillä valmiuksia?
Geenit ohjaavat aivojen kehitystä sikiönä – odotusaikaan on siis syytä kiinnittää huomiota. Ei varmaankaan ole sattumaa, että äitiysneuvolassa ollaan kiinnostuneita myös tuoreen äidin syömisistä, juomisista ja hengittelemisistä.
Kummanko peukalon jätät päällimmäiseksi, kun ristit kätesi? Jos oikean, niin kuin minä, vasen aivolohko hallitsee. Lukutaito on esimerkki niistä ominaisuuksista, jotka ovat yhteydessä vasemman aivolohkon kehittymiseen. Voisiko siitä ennustaa jotain lukutaidon ja motoriikan kehittymisestä?
Kokemus opettaa
Lavikainen ym. väittää, että koulunkäynti- ja oppimisvaikeudet ovat tärkeitä yksilön ja hänen läheistensä hyvinvoinnin määrittäjinä.
Voidaanko tekstin perusteella olettaa, että soittoharrastus auttaisi keskittymään ja matemaattisten taitojen kehittymiseen? Tähän olen omakohtaisesti saanut vahvistusta opettaessani pianonsoittoa. Myönteiset onnistumisen kokemukset, aikuisen sataprosenttinen huomio ja lähestulkoon kiireetön hetki ovat omiaan luomaan pohjaa myönteisille oppimiskokemuksille. Ja onnistuminen ruokkii itse itseään.
Opettajaopintojeni alkutaipaleella sain käsiini nuoren opettajan huoneentaulun, jossa opastettiin mm., että ’aloita viipymättä järjestelmälliset käynnit oppilaiden kotona’. Sanomattakin on selvää, että mitä paremmin tunnet oppilaan vanhemmat, sitä helpompi tätä koululaista on ymmärtää. Tämä korostuu kyläkouluissa, joissa jokaisen oppilaan vanhemmat tunnetaan ja jopa harrastetaan samoja asioita eli ollaan toistensa kanssa tekemisissä myös vapaa-ajalla.
Muuten ’koettu terveys’ johtaa helposti yli- tai aliraportoimiseen: aika kultaa muistot, olinko erityiskohtelun piirissä vai en – tiesinkö olevani? Samaten hyvän yöunen jälkeen mukava aamuposti saa olon tuntumaan ihan kohtuulliselta.
Vanhempi on lopulta lapsensa asiantuntija
Saloviita viittasi artikkelissaan osuvasti tasokursseihin, mitä olen itsekin haikaillut takaisin monet kerrat. On väärin, että näppärät oppijat joutuvat odottelemaan reppanoita, ja toisaalta reppanat turhautuvat maitohapoille näppärien näperrellessä.
Samoin viittaus Tsernobyliin osui naulan kantaa.
Mutta mitä tulee inkluusioon, toivoisin jonkun puolustavan ns. normaaleja oppijoita eli antavan heille mahdollisuuden tavallisen rauhallisiin arkirutiineihin ja suotuisaan oppimisympäristöön.